Osa 4: MITÄ LIIKKUA - Liikuntaa leikkien

4.10.2009

TUL-kuntopalveluiden tuottaman artikkelisarjan "miksi, millä, miten, missä ja mitä" tarkoituksena on herättää terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat ihmiset muutoksen ensimmäiselle tasolle eli harkitsemaan liikunnan aloittamista. Aiemmat osat (1: miksi liikkua, 2: millä liikkeelle ja 3: missä liikkua) löytyvät uutisarkistosta.

Syksyn ensimmäiselle kuntojumppatunnille menin innokkaana. Tästä on hyvä alkaa kuntoilusyksy. Jumpalla hiki nousi pintaan, syke oli sopivan reipas ja rasitus tuntui kropassa melko mukavalta, mutta silti petyin.

Jumpatessa me kaikki tuijotimme samaan suuntaan, ohjaajaa tai peilistä itseämme. Olin odottanut jotain uutta kivaa, yllättävää, kontaktia kanssani liikkuviin ja nauruakin. Mietin, mitä siinä ohjatussa liikuntatunnissa olisi pitänyt ilokseni olla.

Lapsena kotona ollessani saatoin usein marista äidille: ”Mitä mä tekisin?” Äiti vastasi: ”Mene ulos. Siellä on muitakin.” Pihakavereita tavatessa kysyttiin: ”Mitä aletaan?” Ja sitten leikittiin – hippaa, kymmentä tikkua laudalla, rosvoa ja poliisia, kirkonrottaa, tervapataa, naruhyppelyä, twistiä, piilo- ja sokkoleikkejä. Ja aina oli hauskaa.

Hauskaa liikuntaleikeissä oli keskikoulussa, jopa lukiossakin, kun jumppamaikka niiden avulla sai vähän vastahakoiset teinitkin innostuneesti liikkumaan. Aina kun aikuisten ohjaaja on liikuttanut ryhmäänsä leikeillä, on myös ollut hauskaa. Ja ikäihmiset, jotka ovat jo niin ihanasti sinut itsensä kanssa, näyttävät nauttivan leikeistä. Olisiko jokin leikki kuntojumppatunnillani saanut minutkin nauraen nauttimaan liikunnasta yhdessä jumppatovereiden kanssa?


Hippaa leikitty kautta aikojen


Hippaleikit ovat erityisen mukavia. Eivätpä ne muuten olisi ikivanhaa kansainvälistä perua. Niitä on leikitty kaikkialla maailmassa. Liikkujille sopivan hippaleikin voi löytää tai keksiä aina. Hippaleikki onnistuu erikokoisissa ryhmissä, erilaisissa maastoissa, ulkona ja sisällä, eri-ikäisille ihmisille ja erilaisten liikuntatuokioiden yhteydessä. Mihin tahansa liikuntaharjoitukseen voisi sopia hippakin.

Liikuntaleikit, kuten hippaleikit, eivät ole mitä tahansa meuhkaamista. Jos leikki on vauhdikas, se nostaa sydämen sykettä ja saa veren kiertämään vilkkaammin. Sopii siis mainiosti vaikkapa verryttelyyn. Liikuntaleikki voi olla myös monipuolisesti fyysisiä taitoja kehittävää ja iäkkäämmillä hyvää toimintakykyä ylläpitävää. Leikiten voi kehittää tasapainoa, ketteryyttä, reagointinopeutta, voiman säätelyä ja liikkumisen sujuvuutta. Leikissä voi olla myös lihasvoimaa ja nivelliikkuvuutta kehittäviä osioita.


Liikuntaleikkejä helppo ”tuunata”


Liikuntaleikkejä on helppo ”tuunata”. Perushippaa voi iäkkäiden kanssa leikkiä niin, ettei saa juosta. Polttopalloa voi pelata rantapallolla. Ruutuhyppelyä voi toteuttaa yhdellä jalalla hyppäämisen sijasta tasa- tai askelhypyin. ”Kapteeni käskee” leikissä väärällä komennolla suorittanut pääseekin kapteeniksi eikä joudu pois pelistä. Lentopallon sijaan voi pelata ”pyyhepalloa” pareittain niin, että palloa otetaan kiinni pyyhkeeseen ja palautetaan vastapuolelle pyyhkeestä kimpoamalla.

Lapsi oppii leikkiessään, muttei leiki oppiakseen, vaan siksi, että se tuottaa iloa. Lapsella on luontainen tarve leikkiin ja liikkumiseen. Annetaan siis lapsille tilaa ja mahdollisuuksia leikkiä ja leikitään lasten kanssa.

Eipä taida aikuisillekaan liikuntamotivaatioksi riittää terveyden tavoittelu. Vahvempi motivaatiotekijä on ilo ja liikunnasta nauttiminen. Liikkukaamme siis leikkien elämän ehtooseen asti.


Artikkelin kirjoittaja Leena Kämäräinen on työfysioterapeutti ja TUL:n kunto- ja terveysliikunnan kouluttaja. Artikkelin ovat tuottaneet Suomen Työväen Urheiluliiton kuntoliikuntayksikkö TUL-Kuntopalvelut ja Työyhteisöliikunta 2010 – hanke, joka on kolmen ministeriön (STM, OPM & TEM), kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä liikuntajärjestöjen yhteinen hanke, joka kokoaa ja jakaa tietoa erilaisista tavoista saada työyhteisöt ja niiden jäsenet liikkumaan.