Kuntosulkapallo

Ei puhumalla opi pelaamaan

 

15 vuotta sulkapalloa pelannut Samil Hairetdin oli valmentajani ensimmäisellä sulkapallotunnilla. Neuvoja sateli, mutta innostus sulkapalloon kasvoi joka lyönnillä.


Ensimmäinen sulkapallotuntini tuntuu kipuna käsivarressa. Käsi tärisee vielä seuraavanakin päivänä uuden mailaotteen ja lyöntien takia. Vaikka käsi vapisee, on mieli vakaa. Minusta saattaa tulla ehta ja oikea sulkapalloharrastaja.

Martinlaakson sulkapalloseuralaiset pelaavat tiistaina Kivimäen koulun liikuntasalissa Vantaalla. Vuoron vastuuhenkilö Samil Hairetdin antaa mailan käteen. Ei sulkapalloa puhumalla opi pelaamaan!

Pelailin sulkapalloa lapsena kesämökillä. Tavoitteena oli lähinnä osua pallolla veljiin. Nyt henki on toinen. Matkimalla oppii parhaiten. Hairetdin näyttää miten mailaa pidetään kädessä ja mistä suunnasta palloa pitää lyödä. Entäs jalat? Ne jähmettyvät mailakäden tehdessä töitä. Luuloni liikunnallisuudesta karisevat.





Sipsutusta pallon perässä

Monen aloittelijan kengänpohjat kuulemma liimautuvat kentällä yhteen kohtaan, josta hän yrittää kurkotella ohikiitävään palloon. Minun ongelmani on kuitenkin sipsutus. Sipsutan pallon perässä ja huidon ilmaan. Vain korkokengät puuttuvat.

Hairetdin huutelee ohjeita verkon toiselta puolelta. Ensin sulkapallo saa mustelmia, kun osun palloon mailan kovilla reunuksilla. Vähitellen maila osuu palloon paremmin ja useammin. Muutamat lyöntini antavat aihetta jopa hyvä-huudoille. Pidän pelaamisesta joka lyönnillä enemmän.

Kun pidän mailaa väärin, lentää pallo aina eri suuntaan. Useimmiten väärään suuntaan. Hairetdin karsii aloittelevan virheitä tehokkaasti. Mailaote paranee, ainakin hetkeksi, aina kun hän huomauttaa siitä.

Kauhomista käsi koukussa

Hikipisarat valuvat otsallani. Kipitän pallon perässä ympäri kenttää posket punaisena. 15 vuotta sulkapalloa pelannut Hairetdin ottaa muutaman askeleen silloin tällöin. Hän vain pallottelee. Siitä huomaan, kuinka paljon opittavaa minulla vielä on.

Sulkapallo vetää kuitenkin puoleensa, sitä on kiva metsästää. Hairetdin kehottaa asettumaan liitävän pallon alle, lyömään käsi suorana ja maila sen jatkeena. Minä kauhon palloa takaraivon suunnasta ja käsi on omituisessa kippurassa.

Neuvoja satelee. Muutaman kerran lyöntini saa aikaan oikeanlaisen äänen. Kun mailaote on oikein ja lyönti onnistuu, sulat suhisevat. Siitä tietää, että on tehnyt paljon oikein. Sipsutuksen määrästä se tosin ei kerro mitään.

Teksti ja kuvat: Tiina Leppiniemi