Osa 2: MILLÄ LIIKKEELLE - Mikä estää liikkumasta?

8.4.2009


TUL-kuntopalveluiden tuottaman artikkelisarjan "miksi, millä, miten, missä ja mitä" tarkoituksena on herättää terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat ihmiset muutoksen ensimmäiselle tasolle eli harkitsemaan liikunnan aloittamista.

Huhtikuu suorastaan kutsuu liikkeelle. Tai kutsuisi, jos olisi aikaa. Tai jos liikunnan harrastaminen ei olisi niin kallista. Tai jos työ ei veisi kaikkia mehuja. Tai jos sopivat liikkumispaikat löytyisivät läheltä, ja kotoa tarvittavat välineet. Tai jos ei olisi kolotusta siellä tai vaivaa täällä. Ajatus oli kaunis, mutta se siitä, niinkö?

Jos listataan syitä suomalaisten liikkumattomuuteen, on kärjessä varsin tuttua tavaraa: ajan puute, liikunta ei edes miellytä, harrastamisen kalleus, sopivien paikkojen ja välineiden puute.

Yksi perustavanlaatuinen syy länsimaisen ihmisen liikkumattomuuteen on yhteiskunnallinen kehitys. Vaurastumisen ja edistyksen sivutuotteena on syntynyt liian helppo elämäntapa, joka ei juuri liikuta. Päivittäinen elinympäristö itsessään ei kannusta liikkumaan, se suosii istumista.

Arkiaktiivisuutta pitää erikseen haalia, jos sitä mielii. Liikkuminen ei tämän päivän Suomessa ole enää pakko, mutta mahdollisuus se on.

Lähtökohdat lapsuudessa

Mallioppiminen on avainasemassa myös liikunnassa. Liikkumisen tai liikkumattomuuden tapa opitaan aika tavalla jo lapsena. Mitä vanhemmat tekevät, mitä kaverit harrastavat, siinä ovat juuret tuleville tottumuksille. Kahtiajakautuminen on totta myös tässä: osa perheistä tekee ja touhuaa paljon, osa ei mitään.

Tämän päivän lasten liikunnallisten perustaitojen hallinta uhkaa karata käsistä. Puutteellisilla taidoilla liikunta ei tunnu hyvältä eikä houkuttelevalta. Milläs sitten liikut aikuisenakaan?

Konstit ovat monet

Positiivisia signaalejakin liikunnan lisäämiselle ilmenee. Terveys ja hyvinvointi kiinnostavat, elintavoissa tunnustetaan olevan kohentamisen varaa. Liikunta nähdään edelleen hyvänä tapana viettää vapaa-aikaa. Siinä vaiheessa, kun liikkeelle lähtö on vielä enemmän pinnistelyn takana kuin jo osa elämää, ovat monet keinot sallittuja.

Viime vuonna Jyväskylän yliopistossa tarkastetun Minna Aittasalon väitöskirjan mukaan liikkumisreseptit, askelmittarit ja liikuntapäiväkirjat edistävät liikuntaa. Verrattuna tavanomaiseen lääkärissäkäyntiin liikkumisreseptin saanut terveyskeskuksen tai työterveyshuollon asiakas onnistui paremmin lisäämään liikuntaansa. Askelmittari, liikuntapäiväkirja sekä niistä fysioterapeutilta saatu palaute pistivät myös vipinää töppösiin. Tehostettu liikuntaneuvonta äitiysneuvolassa auttoi raskausajan.

Arkeaankin voi tarkastella uusin silmin. Saisiko sinne ujutettua sellaista tekemistä, joka olisi nykyistä tehokkaampaa? Se voisi olla ripeämpää siivousta, kävellen tehtyjä kauppareissuja, riuskoja lumitöitä, pihanhoitoa tai marjastusta. Oleellista ei ole se, mitä tekee vähän ja harvoin vaan se, mitä tekee paljon ja usein.

Avain on siinä, että liikunnasta pitää nauttia. Viis terveyshyödyistä, jos ne täytyy hakea hammasta purren! Onneksi lajikirjoa ja liikunnan skaalaa riittää valittavaksi asti. Täytyy vain löytää, joskus kokeillen, etsien ja erehtyenkin, juuri se itselle sopivin tapa polkaista oma liikkuminen käyntiin.

Artikkelin kirjoittaja Tinja Repo on Haukiputaan Heiton seurakehittäjä ja TUL:n kunto- ja terveysliikunnan kouluttaja. Artikkelin ovat tuottaneet TUL-Kuntopalvelut ja Työyhteisöliikunta 2010 – hanke, joka on kolmen ministeriön (STM, OPM & TEM), kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä liikuntajärjestöjen yhteinen hanke, joka kokoaa ja jakaa tietoa erilaisista tavoista saada työyhteisöt ja niiden jäsenet liikkumaan.